Jotain pientä meistä.....
Äitini lapsuudenkodin naapurissa asui soopeli collie nimeltään Jeni. Äitini oli aina pitänyt koirista, joten oli vain ajankysymys, milloin meille ensimmäinen koira saapuisi. Tuttavan suosituksesta sitten suunnattiinkin Ulvilaan Friby’n kenneliin, jossa juuri sillä hetkellä sattui olemaan collien pentuja. Pitkäkarvainen collie on näin ollut osa elämääni vuodesta -84 lähtien, kun meille kotiin muutti soopeli narttu Jeni, Friby'n Hjennifer. Ensimmäinen koiramme siis nimettiin tuon äitini lapsuuden lassien mukaan. Jeni toimitti perheessämme tärkeää seurakoiran virkaa, kierrellen silloin tällöin näyttelyissä kasvattajansa Tertun matkassa. Matkojen varrella mukaan tarttui 2x SERT, 1x CACIB. Taisipa näyttelykärpänen hivenen puraista silloin jo minuakin, kun pienenä tyttönä Tertun matkassa kuljin...
Tammikuussa 1992 Jeni menehtyi kohdunpoistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Suru oli suuri. Ajatus elämästä ilman koiraa oli täysin mahdoton, joten käännyimme jälleen Tertun puoleen. Onneksemme heillä oli silloin muutaman viikon ikäisiä pentuja, joista helmikuussa luoksemme saapuikin hurmaava triccipoika Sasu, FIN CH JK1 Friby'n Yankee Doodle. Sasun kanssa opiskelimme yhdessä monia eri juttuja, niin tokoa, pk-jälkeä, kuin agilityäkin, sekä kävimme näyttelyissä. Luonteeltaan Sasu ei ollut aloittelijalle ehkä se kaikkein helpoin koira ja johtajuudesta väännettiin aikanaan oikein kunnolla. Ehkä kuitenkin juuri siksi, Sasu kesti urhoollisesti kaikki aloittelijan virheet. Saimme me joitain tuloksiakin sentään aikaiseksi. Muita koiria ja erityisesti pentuja kohtaan Sasu oli aina lempeä ja oikeudenmukainen.
Marraskuussa 1993 olimme käymässä Laitisilla näyttämässä Sasua, jonka olisi pitänyt mennä messariin mutta turkki oli alkanut tippua. Laitisten keittiössä viiletti jälleen pentuja ja yksi siellä olevista merle pennuista oli valinnut minut tyynykseen, enkä sitä millään olisi pois malttanut laittaa. Näin minut valloitti elämäni koira Vilperi, TK2 Friby'n Iceman, joka siis tuli meille silloin "viikonloppuhoitoon". Tästä hoitosuhteesta muodostui kuitenkin lopulta minun onnekseni pysyvä. Vilperi oli koira, jonkalaista en usko koskaan enää saavani omistaa. Monesti tuntui, että se osasi jopa lukea ajatuksiani...Vilperin kanssa kävin ensimmäiset kerrat näyttelyissä mm.Virossa, Ruotsissa sekä Norjassa. Näyttelypuolelta vuosien varrella kertyi mm. 5xSERT, 4x CACIB sekä useampi voitto SCY ry:n vuoden näyttely- ja veteraanicollie kisoissa.
Marraskuussa 1998 pitkän etsinnän ja odotuksen jälkeen, meille muutti merle narttu Kikka, Friby'n Giggiolina. Kikan kanssa kävimme muutaman kerran näyttelyssä, joista mm. SERT. Tokossa kisattiin myös pari kertaa. Agility kuului harrastuksiimme, joskaan emme koskaan lajissa kisanneet. Kikka oli luonteeltaan iloinen mutta samalla määrätietoinen koira.
Ensimmäiset Juniperhill's pennut (Friby’n Giggiolina - Fin Ch Jk1 Fribyn Yankee Doodle) näkivät päivänvalon maaliskuussa 2001. Kikan ensimmäisestä pentueesta jäi kotiin Vertti, FIN CH Juniperhill's Antique Silver. Suurista toiveista ja suunnitelmista huolimatta, ei Vertistä lonkkiensa vuoksi tullut jalostuskoiraa. Vertti on kuitenkin koiralaumani ehdoton kunkku ja samalla mamman ”pieni” halinalle. Tällä hetkellä A-pentueessa mm. 2 x FIN CH, DK CH, 2 hyväksytysti luonnetestattua, 1x TK1 sekä hyväksytty käyttäytymiskoe. 
Kikan toinen pentue syntyi kesällä 2003 ( i.Friby'n Olé) Pentue linjaa elämäni koiran Vilperin emään Kirvaan (Riffendahl Yverette Loozie) Tästä yhdistelmästä jäi kotiin triccipoika Arttu Juniperhill's Bailador ja sijoituskotiin matkasi Kira Juniperhill’s Brillante Piedra. Pentueesta on tähän mennessä luonnetestattu 2 kpl, molemmat hyväksytysti. Kaikki ovat pyörähtäneet näyttelykehässä vähintään kerran. Pentueessa mm. 1 x EST CH, sekä hyväksytty käyttäytymiskoe. Toko- ja agilitymittelöissä on kisannut 4 kpl. Pentue on kokonaisuudessaan lonkkatutkittu.
Samana vuonna saapui Israelista Joy-tyttönen, Joy of Netiv Ha’Ayit, joka jäi asustamaan toisen omistajan Päivin hellään huomaan.
Vuosi 2006 oli sekä ilon että surun vuosi. Vilperi sairastui äkillisesti ja kaikista yrityksistä huolimatta minun täytyi päästää irti. Samaisena päivä, kun Kikan kolmannet pennut syntyivät, siirtyi Vilperi enkelikoirien joukkoon dramaattisen verenmyrkytyksen seurauksena. Vaikka aikaa on kulunut, ikävä on yhä vahvasti läsnä, onneksi jäljellä on paljon kauniita muistoja.
Kikan kaksi ensimmäistä pentuetta olivat melko tiukkaan linjattuja, joten kolmas ja samalla viimeinen oli sitten ulkosiitos. Isänä Int&Fin&Est&Rus Ch Blackyblue's Evening Star. Tästä pentueesta jäi kotiin energinen ja temperamenttinen merle tyttö Kuura Juniperhill's Choice of Heart. Sijoituskotiin matkasi Juniperhill’s Choice of Star
Samana vuonna syntyi toinenkin pentue (BH Danlyn Wanity Fair & Juniperhill's Baron Beso) Tämän pentueen alku ei ollut helppo. Pennut sairastuivat 4-viikon ikäisinä oksennus-ripulitautiin ja saivat vielä lisäksi rohisevan nuhan. Pentuja jouduttiin hoitamaan antibiootein. Huoli oli suuri ja tilannetta hankaloitti se, etteivät pennut syntyneet minulla vaan emän sijoituskodissa. Luonteeltaan pentue on kokonaisuudessaan äärettömän iloinen ja elämään aurinkoisesti suhtautuva. Kotona tästä viisikosta viipottaakin hyvätuulinen Doni, Juniperhill's Don Giovanni, joka on edesmenneen Sasun pojanpojanpoika, sekä sijoituksessa triccityttö Juniperhill’s Duramin. Tästä pentueesta tähän mennessä kahdella näyttelyistä VA-SERT.
Marraskuussa oli sitten aika jättää hyvästit Sasulle, miltei 15 vuoden kunnioitettavassa iässä. Sasu eli pitkän elämänsä perusterveenä koirana ja voin vain toivoa, että Sasun jälkipolvikin saisi elää yhtä pitkään. Sasun poismenoon ei liittynyt mitään dramaattista, aika vain oli tullut….
Jo jonkin aikaa olin etsiskellyt vierassukuista triccipentua, niin kotimaasta- kuin ulkomailtakin. Kasvattajien kotisivuja selatessa olin useamman kerran katsellut erään kuvankauniin triccinartun kuvaa
ja sukutaulua. Palattuani sivuille aina uudelleen ja uudelleen, oli valinta melkoisen selvä, tuosta se oli saatava…. Niinpä kesällä 2007, laumaan liittyi pieni saapasmaantyttö Cara Key Line Emily Blunt. Cara on ihastuttava neiti, joka halaa ja pussaa.
Helmikuussa 2008 jouduin tekemään jälleen raskaan päätöksen. Kikka liittyi enkelikoirien joukkoon takapään halvaantumisen seurauksena. Alkuvuodesta minulle tarjoutui myös mahdollisuus, josta en voinut kieltäytyä. Tämä toi myös iloa surun keskelle. Täten laumamme vahvistui saapasmaan sinisellä sydänten valloittajalla Mortilla, Key Line Fuoriclasse. Aika näyttää, mitä nuoresta miehestä kasvaa. Suunnitelmia on, toteutuvatko ne, sen näyttää aika.
Kesäkuussa astutin sijoitusnarttuni Kiran, joka valitettavasti jäi tyhjäksi. Toiveissa nämä Kiran pennut vielä kuitenkin siintävät.
Tällä hetkellä kotona asustaa siis kuusi pk.collieta. Lisäksi minulla on muutama muualla asuva sijoitus-/yhteisomistuskoira. Lisää tietoa koiristani löydät Colliet-sivulta. Jokainen koira, jonka itselleni kotiin jätän, myös pysyy täällä, oli se sitten jalostuskelpoinen, taikka ei.
Kaikki koirani ovat perhekoiria, erillisiä tarhoja ei siis ole. Asumme Porissa maaseudulla, metsien ja peltojen keskellä. Harrastuksiimme kuuluvat tällä hetkellä metsälenkkien lisäksi agility, näyttelyt sekä toko. Pk-puolella olen kisannut muutaman kerran jäljellä Sasun ja Vilperin kanssa. Vaikka tällä hetkellä en lajia treenaa kisamielessä, opetan kaikille koirilleni jäljestystä sekä esineruutua. Olen Suomen Kennelliiton sekä SCY ry:n jäsen. Olen SCY ry Satakunnan alaosaston hallituksen jäsen sekä agilityvastaava. Aiemmin olen toiminut myös alaosaston sihteerinä reilun seitsemän vuoden ajan. Toimin myös agilitykouluttajana WECA:ssa.
Pentueita meillä on harvakseltaan ja harkiten. Jokainen pentue on mietitty siten, että siinä on jotain juuri itselle tärkeää ja merkityksellistä. Tavoitteena collie, jonka kanssa on ilo elää ja harrastaa. Näin ollen pyrkimykseni on pitää kasvatustoiminta myös jatkossa pienimuotoisena. Pennut kasvavat ensimmäiset elinviikkonsa omassa huoneessaan, josta ne reilun 3:vkon iässä siirtyvät keittiöön tutustumaan arkiseen touhuun ja pikkuhiljaa laajentaen reviiriään muualle asuntoon, tutustuen lauman muihin koiriin. Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa rekisteröityinä, tunnistusmerkittyinä, eläinlääkärin tarkistamina, virallisesti silmätutkittuina sekä osittaisina takuupentuina lonkkien suhteen.
Jokainen kasvatti on minulle tärkeä ja kaikki tieto niiden elämästä on tervetullutta ja tarpeellista. Minulle sopii siis soittaa asiasta kuin asiasta, tuntuu se sitten kuinka vähäpätöiseltä tahansa..
Tähänastisista pennuista löydät lisää tietoa täältä
/Jaana
