Koiraharrastus on tullut verenperintönä minulle, vanhempani ovat olleet koiratouhuissa mukana jo paljon ennen syntymääni. Lapsuuttani turvasi collieuros FIN MVA Friby´n Michael, Dani: koira, josta tämä kaikki alkoi..

Danin kuoltua alkoi yli kymmenen vuoden koiraton aika, Laitisilla (Friby´n) kuitenkin vierailtiin aina silloin tällöin collieita ihailemassa ja sen jälkeen koetettiin ylipuhua kotiväki, huonolla menestyksellä. Vuonna 2001 jankuttaminen tuotti tulosta, musta collienpentu muutti meille, Nelly (BH TK 1 Friby´n Onsdag Flicka) valloitti kaikkien sydämet. Tuona ylipuhumisen aikakautena jo kaivoin kaikkea mahdollista collietietoa käsiini ja sama opiskelu jatkui Nellyn tultua taloon. Vaikka mitään lupauksia harrastamisesta ei taidettu kasvattajalle antaa, löysin itseni palveluskoirakentältä heti pennun ollessa neljä kuukautta vanha. Nellyn kanssa on yhdessä opiskeltu ”vähän kaikkia” harrastusmuotoja ja olen kiitollinen, että sain koiran, jolla on aina ollut suuri motivaatio oppia ja tehdä. Itse motivoituvan koiran kanssa harrastaminen on ollut helppoa tällaiselle noviisille. Muuten Nelly ei ole ollut mikään maailman helpoin koira, ainakaan ensimmäiseksi koiraksi. Se kumosi heti alkuunsa lukemani ja kuulemani teoriat ”helpoista sohvakoirista”.

Toisenkin collien aika tuli. Vuonna 2004 Pajusen Jaana (Juniperhill´s) sijoitti minulle soopelinarttupennun, Helmin (BH Danlyn Wanity Fair). Helmi on rauhallinen, helppo ja mukautuva koira, monessa suhteessa Nellyn vastakohta. Vuonna 2006 Helmi siirtyi omistukseeni sijoitussopimuksen täytyttyä. Jalostusaikeita Helmin suhteen ei enää ole, se nauttii nykyään kaikesta huomiosta ainoana koirana äidilläni, sillä se ei koskaan oikein viihtynyt laumassa.

Nelly astutettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2005, jolloin se jäi tyhjäksi. Sen jälkeen aloin katsella samansukuista narttua tulevaisuuden varalle ja löysinkin kiinnostavan pentueen Rovaniemeltä, pieni Tikru-tyttö (BH Deathless My Wild Love) sieltä sitten matkasi junalla halki Suomen yhteisomistuskotiinsa Pyhärantaan.

Kesällä 2006 Nelly astutettiin saksantuontiuroksella Go-West Vom Hause Reinhard ja syntyi viisi tricolourpentua. Nelly oli loistava emä pennuilleen: se nukkui pentujensa kanssa ja leikitti niitä vielä niiden ollessa luovutusikäisiä. Kotiin jäänyttä tytärtään se hoitaa edelleen antaumuksella.

Niinhän siinäkin kävi, ettei kahta ilman kolmatta, ja Nellyn tomera tytär Keena (BH Leaftribe My Black Dahlia) sai jäädä kotiin kasvamaan. Iso ja itseriittoinen tyttö siitä kasvoikin emänsä huomassa. Keena on paranneltu versio emästään (= oikeammilla metodeilla koulutettu), innokas ja helppo harrastuskaveri, mutta kuitenkin hyvin mustavalkoinen koira, täysin yhden ihmisen koira ja erittäin tarkka omasta reviiristään, tavaroistaan ja laumastaan.

Nellyn pentueesta meni vihdoinkin isälleni Danin seuraaja, Blacky (BH Leaftribe Old Black Joe).

Koko Black- pentue on kokonaisuudessaan lonkka-ja kyynärtutkittu, kaikki ovat terveitä. Pentue on ulkonäöltään mukavan tasainen, luonteeltaan ovat odotusten mukaisesti vilkkaita ja leikkisiä kaikki. Näyttelyissä on esitetty neljä viidestä, viimeisenkin on tarkoitus jossain vaiheessa pyörähtää kehässä. Kahdella on näyttelyistä SERTit kasassa sekä yhdet Suomen CACIBit, yhdellä mm. ERI/2 (sekä Virosta JUN-SERT), yhdellä EH/4. Kahdella on hyväksytty BH-koe, yhdellä toko alo 1.

Alkuvuodesta 2007 tarjoutui tilaisuus osaomistajuuteen israelilaisesta aikuisesta nartusta, jonka sukutaulusta löytyy jotain uutta ja jotain vanhaa. Int Isr Est Ch Storm Cloud Of Netiv Ha'Ayit, Lulie, lensi Israelin lämmöstä kylmään Suomeen ja on yhteisomistuksessa Päivi Nuutilan kanssa. Lulie on käynyt kaksi näyttelyä Suomessa asuessaan, saaden molemmista SERTit (Suomi + Viro).

Alkuvuodesta 2008 oli aika seuraavalle pentueelle. Tikru astutettiin Blackylla ja syntyi viisi pentua, joista yksi valitettavasti kuoli. Pentue linjaa Ch Sandiacre Son Of A Guniin ja Oskarinhovin Honey-Mooniin. “Omiin käsiin” jätin pentueen ainoan tricolourin, Nalan (Leaftribe Tiger Willow), joka on sijoitettuna. Soopelipoika Becks (Leaftribe Sunbeam Tiger) on yhteisomistuksessa. Viiden kuukauden iässä palasi takaisin Pipa (Leaftribe Tiger Trouble), jota en sitten raaskinut enää myydä, joten se on yhteisomistuksessa Miia Kallunkin (Polar Glacier) kanssa ja asuu sijoituskodissa.

Suunnitelmia on tehty pitkälle, mutta moniko niistä sitten toteutuu, jää nähtäväksi. Kysymyksiä suunnitelmista ynnä muista voi esittää minulle joko puhelimitse tai sähköpostilla.

Collieni elävät kotikoirina ihmisten parissa. Kaikkien kanssa harrastan tottista, hakua ja jälkeä sekä näyttelyitä. Olen Suomen Collieyhdistys ry:n Satakunnan alaosaston hallituksen jäsen sekä jäsensihteeri, tiedotusvastaava ja pk-yhdyshenkilö.